Juodaan, syödään ja otetaan valokuvia

Kuva

Hei jano! Ota kuva!

Tölkin sihautuksesta tai viinipullon korkin rusauksesta tietää, että leiri on valmis ja tänään matka ei vielä jatku. Ollaan pysähdytty välietapille. Leirintäalueella on aika pysähtyä ottamaan valokuva silloin, kun reissaajalla on kuppi kädessä. Istua jökötetään auton, vaunun tai teltan edessä retkituolilla. Katsellaan vaivihkaa toisten kalustoa. Odotetaan seuraavaa ruoka-aikaa. Skoolataan ja otetaan kuva reissukavereista retkituoleillaan. Tällainen kuva löytynee jokaisen joskus leirintäalueita harrastaneen albumista.

Lapsuudestani muistan perheemme tehneen yhden telttailumatkan ja muistan vain yhden valokuvan tuolta matkalta. Istun keinussa ja hörpin mehua muovisesta retkimukista. Festari-iässä telttailu niin sanotusti räjähti käsiin aiempaan verrattuna. Festareilla janottaa ja kuvahan siitäkin on saatava. Ohessa kuva Provinssirockin liepeiltä vuonna 1987.

Miksi tällainen janoisen telttailijan kuvaaminen on niin kivaa ja must? Kertooko se siitä, että ollaan tosiaankin vapaalla? Juodaan ulkona eikä virkavalta puutu asiaan (ainakin noista nuoruuskuvista tulee se mieleen). Nautitaan, päivän ajot on ajettu. Ollaan yhdessä, jutellaan, rentoudutaan, nauretaan, juodaan ja syödään, ilmassa on loman tuntua.

Cämpinger arvostaa yksinkertaista ruokaa

Ruoka on reissussa on yleensä yksinkertaista ja aina hyvää. Mikä onkaan parempaa, kuin trangialla keitetty kahvivesi. Meillä on usein mukana kaksi retkikeitintä. Kahteen keittimeen päädyimme viime kesänä vahingon kautta: Keittimen poltin unohtui kotiin. Olimme tuolloin Virossa, jossa etsimme poltinta lukuisista kaupoista. Lopulta ostimme uuden (ylihintaisen) retkikeittimen. Ylipäätään retkeilytarvikkeiden löytäminen Viron kaupoista on hankalaa ja valikomat ovat suppeat. Kaksi retkikeitintä on kuitenkin osoittautunut hyväksi ratkaisuksi silloin, kun matkustamme isolla porukalla eli kun lapset ovat mukana.

Joskus jaksaa panostaa kesäherkkuihin...

...joskus ei.

Leirintäalueilta löytyy yleensä keittiö, jossa voi valmistaa ruokaa. Jotenkin siellä ruoan valmistaminen tuntuisi liian arkiselta emmekä ole sitä tehneet kuin pakon edessä. Parhailta maistuvat “lisää vain vesi” -einekset ja muut retkikeittimessä helposti valmistettavat herkut. Pitää olla toista kuin kotona.

Grillaaminen onnistuu campingalueilla lähes aina. Grillihetket ovat olleet poikkeuksetta hauskoja. Usein leirintäalueiden isäntäväki on halunnut olla apuna grillin sytytyksessä ja niinpä heidän kanssaan on vietetty hauska juttutuokio jos toinenkin. Puolassa isäntä kyllästyi tulitikkuihimme ja sytytti grillin “liekinheittimellä”. Tarjosimme heille suomalaiset makkaramme ja he tarjosivat meille puolalaista makkaraa. Viime kesänä Suomessa makkarat jäivät syömättä, kun törmäsimme grillipaikalla kokkiin seurueineen. Seurueessa sattui olemaan puolisoni entisiä oppilaita ja he pyysivät seurakseen aterialle. Söimme elämämme maistuvimmat tortillat.

Campingiä Baltiassa ja Puolassa kesäkuussa 2019

Kuva

Suomi – Viro – Latvia – Liettua kahdessa päivässä

Heti kun kahdella uusperheellisellä oli mahdollisuus, pakkasimme auton, ajoimme autolauttaan ja suuntasimme Pärnuun. Sieltä oli hyvä aloittaa seuraavana aamuna ajo Latvian kautta Liettuaan. Liettuassa pystytimme leirin ensimmäistä kertaa. Yövyimme kahden nuoren yrittäjän hippihenkisellä Sunny Nights Camping & Hostelin leirintäalueella (http://www.sunnynights.lt/). Alue oli aikuisyöpyjille mitä mainioin. Kaikki tarvittava löytyi (siistit saniteettitilat, keittiö). Teltan sai pystyttää omenapuun alle, joita alueella oli kymmenittäin. Toivoimme illalksi grillitulia ja nuoripari kantoi grillin telttamme eteen ja sytytti tuletkin valmiiksi. Hintaa yöpymiselle tuli yhteensä 16 euroa.

Telttapaikkoimme sisältyy muuten aina sähkö retkikylmäkaappia ja muita vempaimia varten. Sunny Nights ei veloittanut sähköstä mitään, koska käyttömme oli niin vaatimatonta.

Talviturkki jäi Puolaan

Matka jatkui Via Balticaa kohti pohjoista Puolaa ohi Kelmen, Kaunasin, Marijapolen, Suwalkin ja Wydminyn. Päämääränä oli Gizyckon järvialue. Leiri pystytettiin Camping nr. 36 Borowoon. Taas leiripaikka osoittautui hyväksi valinnaksi. Yllätyksenä oli täydellinen kielimuuri, mutta pienellä kuvatuella asiat saatiin selviksi. Saimme kivan paikan lähellä uimarantaa ja pian telttakiilat upotettiin santaan. Leirin baarin olutbarometri näytti tuopin hinnaksi 1,25 euroa. Sanitettitilat olivat koko ajan hohtavan puhtaat. Suihku toimi kolikoilla ja saniteettitiloissa soi yötäpäivää hittikanava. Keittiötä ei ollut, mutta olihan meillä retkikeitin, eväät ja baarista sai purtavaa. Tiskivesi oli kylmää. Tämä leirintä olikin todella edullinen, telttailu maksoi 20 euroa kahdelta yöltä.

Leirintäalueen nr. 36:sta on kävelymatka Gizyckon viehättävään lomakaupunkiin. Söimme siellä ylellisen pihviaterian tykötarpeineen ja lisukkeineen (25 euroa). Gizycko oli vähän kuin Hanko, mutta suurempi ja tietenkin edullisempi ja vilkkaampi. Vaikka kyseessä on paikka järven äärellä, oli lomakaupunkiin saavuttu mitä hulppeimmilla veneillä.

Tylsä Kaunas ja Latvian hiljaiset karavaanarit

Piipahdimme yhdeksi iltapäiväksi Kaunasiin ja vietimme kaupungissa hotelliyön. Yliopistokaupunki oli ihmeen autio, tympeä ja kielitaidoton. Matkailuesitteessäkin mainittiin kaupungin huonosta palvelumotivaatiosta. Pizzerian tarjoilijan vastaus pyyntöihimme oli “ei onnistu”, mutta ruoka kuitenkin tuli pöytään. Baarissa sain rahasta vahingossa ihan liian vähän takaisin.

Kaunasin autiota keskustaa helteisenä kesäiltana

Kaipuu campingelämän pariin oli kova. Ylellisen hotelliaamiaisen voimin ajoimme seuraavana aamuna Latviaan Gaujan kansallispuistoon ja pystytimme leirin Camping Apalkalns -nimiselle leirintäalueelle (http://www.apalkalns.lv/) Raiskums-järven rannalle. Siellä taas kaikki hyvin, hyvät saniteetit, keittiö ja hyvä järvi. Tämä leirintäalue olisi oikea paratiisi lasten ja nuorten kanssa reissaaville. Tarjolla oli hieno leikkipaikka, melontaa, suppailua, minigolfia, beach volley -paikka, patikointireittejä ja muuta aktiviteettia. Leirialueet ovat kokemukseni mukaan olleet pääosin hyvin rauhallisia, mutta täällä sitä korostettiin aivan erityisesti. Musiikkia oli lupa kuunnella vain yhtenä päivänä vuodessa ja jopa lapset osasivat olla hihkumatta.

Raiskums on hyvin luonnonkaunis paikka. Siellä on myös paljon kaunista kulttuurimaisemaa ja vanhoja kyliä sekä kaupunkeja. Vierailimme Cesissä, jo 1200-luvulla asutetussa kaupungissa.

Kohti Baltian parhaita löylyjä

Viime kesän reissulla ihastuimme Virossa Kiidjärvi-Taevaskojan luonnonsuojelualueella  sijaitsevaan Kassioru Puhkemaja -leirintäalueeseen (https://kassioru.ee/et/avaleht/) ja sitä ympäröivään kauniiseen luontoon. Kuten viimekin vuonna, olimme leirintäalueella kaksin toisen parikunnan kanssa. Alueen huoltorakennukset, laavut ja muut rakennelmat olivat puurakenteisia. Terva tuoksuu. Alkukesän linnunlaulukonsertti. Näimme jopa ketun hiippailemassa pihapiirissä. Ja olihan siellä aivan mahdottoman hyvä puusauna, jonka isäntäpari lämmitti pyynnöstä 15 euron hintaan. Nämä löylyt kruunasivat viimeisen telttayömme.

 

 

 

 

 

Telttailijaksi

Viime kesänä puolisoni onnistui taivuttelemaan minut telttailemaan. Telttailu kuulostaa romanttiselta, mutta reunaehdoiksi oli asetettu teltan pystyttäminen leirintäalueille. Käytännössä se tarkoittaa karavaanareiden reviireille leiriytymistä.

No viime kesänä reissuja tehtiin kolme ja tänä kesänä on tehty jo yksi yhdeksän päivän telttamatka. Innostuin siis todella! Ilman suuria investointeja ja matkailuautohuolia voi tehdä antoisia automatkoja. Matkailuauton pitäminen ja siirtely täältä merien takaa on hyvin kallista, telttailija pääsee paljon huokeammalla ja huolettomampana.

Uusi matkailutapa lienee näyttänyt myös parhaat puolensa hienojen säiden takia. Jokusen kerran olemme heränneet sateen ropinaan telttakankaaseen. Sekin on aika ihanaa. Puhumattakaan aamuisesta linnunlaulusta.